torstai 19. huhtikuuta 2018

Kasari meikit ja ysäri vaatteet!




Pari viikkoa sitten toteutettiin Tädit tubettaa kanavalle Meikkibeibin ja Nella Törnroos vloggaajien kanssa kasarimeikkivideo ja video julkaistiin muutama päivä sitten ja löytyy alhaalta. Pakko sanoa, että tuo sivukuvaaminen kaksoisleukien kannalta on aivan järkyttävää, kyllä me vaan Maijun kanssa ollaan jo ihan kunnon tätejä. Samalla ajattelin muistella hieman kasarilookkia omasta nuoruudesta ja tällä kertaa erityisesti ysäriä, koska kasaria olen kuvannut täällä niin paljon. 

Kauhia kasarilook eli permis ja siniset kajalit ym. oli omalla kohdalla hyvin lyhyt vaihe ja aika järkyttävää huomata, jollei muodin oikkuja lasketa mukaan, niin tyylini on pysynyt pitkälti samana. Toisaalta en osaa enää edes kuvitella, että joku muu tyyli sopisi meikäläisellä. Alla kuitenkin kuva lukion kolmannelta ja siinä kyllä aika hyvin tuo kasarilook on edustettuna, vaikka ihmettelen missä on se Egyptin maahohde, mutta se taisi omaan käyttöön tullakin enemmän 90-luvulla. Kuvassa rakas ystäväni Mape ja lukio Etu-Töölön lukio, jos sieltä vaikka löytyisi joku samaa lukiota käynyt? <3

Flunssaisen tyttären kanssa katsottiin täällä näitä kuvia ja tytär totesikin, "hei äiti sullahan on ollut ihan hauskaa". Tämä tieto voi olla lapsille välillä yllättävä, että äidillä on ollut ihan oma hauska elämä ennen perhettä, hih. 

Hietsun kirpparilla myymässä roinaa ties milloin. Ei ole muuten oma roinapöytäni tuo. 

Lontoon vilskeessä ja ööhh huulipunaa nenässä.





Hiusrulliin vannonut 14-vuotiaasta asti ja sama meno jatkuu.

Voi elämän kevät pitsisukkikset.


Siis noi olkatoppaukset, oikeesti!

Vitsi meillä oli hauskaa Nellan ja Meikkibeibin kanssa ja mielestämme kasarilookeista tuli just eikä melkein. Muistatko sinä vielä lempivaatteesi ysäriltä ja olisi ihan mahtavaa, jos joku ottaisi tästä kopin ja tekisi postauksen Vaatteeni kasarilla/ysärillä, olisi aivan kihelmöivän ihanaa tulla kurkkimaan muiden lookkeja. Tämä on vähän nyt haaste muille bloggaajille. 

Mutta mitäs pidätte, mikä oli paras asu ja mikä karsein? Täällä vieläkin flunssa jatkuu ja todella vaisusti täällä blogissa jaksettu tahkoa ja toinen tytär sairastui tänään. Mutta kevättä kohden <3. Ihanaa toiveikasta torstaita. <3

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Fobiani somessa ja elämässä!

Miten moneen kertaan olen hokenut, että antaa kaikkien kukkien vaan kukkia ja miten suvaitsevainen pitää olla, yrittää ymmärtää ja vaikka sulkea silmänsä. Silti tämä on välillä hurskastelua, sillä asuu minussakin pimeä puoli ja jotkut asiat joskut ottavat pattiin enemmän, kuin toiset, ns. ärsyttävät. Tiedostan myös todella hyvin, että minussa, blogissani, Instagram-tilissäni on lukemattomia asioita, jotka ärsyttää muita ihmisiä ja olen myös saanut niistä kuulla. 
Varpaat aina piilosilla, kengät täältä.
Ärsytyksiä tärkeämpää, vaikka aion niitäkin tähän muutaman listata, on merkityksellisempää yrittää etsiä itsestä syitä, miksi ärsyynnyn? Lähden aika pintapuolisesti asiaa selvittämään, enkä mene niin syville juurille, miten itseäni välillä ottaa kupoliin ihan rutosti, mm. muiden elämäntyylin painostava tyrkyttäminen, oli se sitten uskonto, politiikka tai vaikka elämäntapa. Elämäntyyliään saa toki tuutata someen minkä ehtii, mutta siinä menee raja, että jos minulle tullaan kertomaan, että miten minunkin pitää tätä elämää elää  ja tietenkin juuri kyseisen ihmisen tyylin mukaan. Koen asian tuputtamiseksi ja reaktioni on vastustus. 

Koen myös aavistuksen ärsyttäviksi ihmiset, jotka ottavat aina parhaan palan, tiedättekö, jos tarjoiluvadilla on vaikka leivoksia tai kananpaloja ja joku tarttuu ensimmäisenä siihen isoimpaan ja kauniimpaan palaan. Tiedostan, että tämä ärsyttää minua siksi, että korvaani on hoettu "vaatimattomuus kaunistaa" ja siksi, että tätä kautta olen kokenut, etten ansaitse sitä parasta palaa koskaan itse. 

Nuorena tästä aiheesta kolahti kovaa Amy Tanin kirja "Ilon ja onnen tarinat", jossa äiti sanoo tyttärelleen jotenkin näin, "minä näen sinun sydämeen, joka on kultaa ja otat aina ruokapöydässäkin sen pienimmän palan ja annat muiden ottaa parhaimmat, näen sinut". Mutta onko syytä olla näin vaatimaton, onko se hyvästä itselle vai katkeroittaako jopa tälläinen, aina tyytyä pienimpään ja vähimpään ja katsoa sivusta, kun muut eivät edes tätä huomaa, kannattaisiko pitää enemmän puoliaan,  olematta kuitenkaan röyhkeä?

Pinnallisista ärsykkeistä en kestä katsoa Instagramissa hirveästi varpaita, miesten varpaat ei vaan ole kauneinta katsottavaa ja lähikuva karvaisista varpaista ei oikein miellytä silmää. En mielellään katsele naistenkaan varvaskuvia, ellei kyseessä ole kauniit ja huolitellut varpaat. Jos kynsilakkaa on kuluneena varpaankynsissä ja liikavarpaita ja kovaa kantapäätä, niin en vaan kestä katsoa.
Varpaat piilosilla jo nuorena.
En kestä myöskään katsoa käärmeen kuvia, koska on käärmekammo. Mutta tiedän, että on ihmisiä joille tekee pahaa jyrsijät ja kokevat samaa pahaa oloa, kun heitän Instagramiin meidän hamstereiden kuvia eli ymmärrän hyvin heitä ja itseäni. Kyseessä on vain geenien mukana kulkeva primitiivinen kammo, jyrsijät tartuttavat sairauksia ja käärmeitä on pelätty jo ammoisista Aatamin ja Eevan ajoista asti.

Entäs sitten tissivaot, valitettavasti olen hieman kukkahattutäti tässä aiheessa. Ei siinä mitään todellakaan, jos joskus julkaisee satunnaisen bikinikuvan ja saa siinä vaikka takapuolikin on näkyvillä, mutta jos joka päivä, päivät pääksytysten joku somettaa tissivaoistaan, niin en valitettavasti näe siinä enää kehopositiivisuutta, vaan kuvat menee jo seksuaalisuuden puolelle. Noh mitä pahaa seksuaalisuudessa on, no ei niin mitään, mutta en valitettavasti vaan halua katsella muiden naisten tissivakoja tai seksuaalisuuttakaan ja en ymmärrä miksi seksuaalisuuttaan tulee tyrkyttää, ei tämä maailma mikään lihatiski ole, me ihmiset olemme niin paljon enemmän. 
No ny maar pyörryn, olen julkaissut tissivakokuvan!
Tähän on pakko vielä lisätä, että arvostan todella paljon vaikkapa alusvaatekuvia, siis jonkun yrityksen, jossa käytetään erilaisia malleja, eri kokoisia ja ikäisiä ja kyllä niitä tissivakojakin, mutta perusarjessa en ymmärrä, miksi joku kuvaa tissivakonsa joka päivä? 

Haluaisin kyllä ymmärtää, mikä kaiken tämän tarkoitus on, mitä näillä kuvilla haetaan, onko kyseessä itsensä hyväksymisprosessi? Kyllä olen myös ihminen, joka on kasvatettu olla pitämättä numeroa itsestään, joten siksi joka päiväiset naamakuvatkin arveluttaa eli oma pelkoni,  olenko nyt oman kasvatukseni vastainen, jos laitan omaa naamaani kasvatuksen mukaisesti liikaa, esim. kuten tähän postaukseen. 

Suihkussa jälleen kerran sitten mietin, miksi tissivaot ja varpaat ottaa niin kupoliin. Muistelin, miten nuorena oli varvaskammo ja piilottelin omia varpaitani. Kylään mennessä kesällä kannoin aina käsilaukussa sukkia mukana, jotta voin pukea sukat jalkaan, istuessamme iltaa. Mietin silloin muiden rohkeutta, tuossa nuo muut ovat vaan varpaat vapaalla ja miettimättä miltä ne näyttää. 

Toinen on tissivako asia. En näytä omaa tissivakoani, aikoinaan sellaista ei edes ollut, oli pienet rinnat. Oma tissivakoni on siten liikakilotissivako, en koe miksi sitä pitäisi näytellä, siinä ei ole mitään mullistavaa ja on se vähän vanhakin tissivako. Paljastelun raja on omalla kohdalla aina mennyt tuossa tissivaossa, eli sitä tissivaon viivan alkuakaan en halua vilautella. 

Maijulle laitoinkin kuvakaappauksen YouTube videoltamme, jossa oli sekunnin murto-osassa näkyvillä 2cm omaa tissivakoani, koska neule oli jotenkin valahtanut alas ja kirjoitin tekstin, ei ole todellista, nyt minäkin kuitenkin vilautan tissivakoani. Myönnän, ajattelen tässä tissivako asiassa myös lapsiani, ehkei heistä olisi kiva, jos heittäisin ryntääni somessa tiskiin tämän tästä, vai aiheuttaisiko niiden paljastaminen lapsissani enemmän kehopositiivisuutta, kun en vaan tiedä.. Tissivakokin siis on ihan yes ja rantakuvat todellakin, mutta please ei joka päivä. 
Dekoltee peitossa piripintaan, poncho täältä. 
Oli kuitenkin pakko miettiä asiaa syvemmin, miksi jotain ärsyttää esimerkiksi toisen ihmisen positiivisuus, miksi minua riepoo ruokkoamattomat varpaat tai tissivaot, niin ei tarvitse olla hirmuinen keittiöpsykologi ymmärtääkseen, että kyseessä on asiat, joita emme salli itsellemme tai emme itse toimi vastaavasti ja näin emme salli näitä asioita muillekaan ja liian herkästi tuomitsemme muita. 

Ihan aidosti, autuas on tietämätön, joka laittaa kaikki liikavarpaansa peliin tai tissit tiskiin, autuas on se, joka ei liikoja mieti, mitä muut ajattelee. Autuas on se joka hymyilee ja on postiivinen ja näin kohtaa muiden positiivisuuden ja saa elämästä irti enemmän. Fakta on kuitenkin, että meillä  kaikilla on fobiamme ja minulla ne valitettavasti on, käärmeet, tissivaot, ruokkomattomat varpaat, yksioikoinen tuputtaminen. 
Joidenkin mielestä jyrsijät on ällöjä. Kyseessä muuten hamsteri, roikkuvat hiukseni saavat näyttämään, että Dobbiella olisi pitkä häntä, mutta ei ole!
Mutta tiedättekö mikä kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin muissa, se on tuomitsevaisuus ja siksi yritän kasvattaa tätä puolta itsessäni ja kestää paremmin ne varpaat sun muut ulokkeet, eihän nämä asiat ole minulta pois, joten miksi ärsyyntyä, ah siinäpä tuhannen dollarin kysymys, mutta hei työstäminen sen kun jatkuu. En pidä tuomitsevaisuudesta itsessäni, enkä pidä siitä muissa, miten kenelläkään on oikeutta tuomita ketään yhtään mistään. Tähän sopii myös raamatulliset lauseet enemmän, kuin täydellisesti:

 Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. (Matt 7:1) Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä. (Joh 8:7) Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.

Miten siellä, mikä teitä ärsyttää somessa tai mikä aiheuttaa karvat pystyyn järkytyksestä. Onko teistä kaikki pottuvarpaat vaan kauniita ja tissivaot varsinkin naiseuden ylistys. Haittaako mikään, jos joku on känkkäränkkä tai joku yltiöpositiviinen, koska itse olette niin sinut itsenne kanssa, koska siinähän näissä ärsytyksissä on loppupeleissä kysymys, mitä enemmän olet sinut itsesi kanssa, sen vähemmän ärsyynnyt. 

Aika katalaa onkin huomata, etten loppupeleissä ole sinut omien varpaitteni ja  oman tissivakoni kanssa, sillä niistähän tämä kaikki kumpuaa. Tai jos joku vihaa positiivisuutta, ettei sellainen ole todellista ja vain teeskentelyä, niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä en salli itselleni, miksi tuo toinen niin kovin ärsyttää, miksi koen iloisen ihmisen feikiksi, mitä painolasteja minulla itselläni on?

Aah nyt kohti vapautuneisempaa huomista, jolloin kaikki kukat, varpaat, tissivaot ja positiiviset ihmiset kukkikoon ja tietty käärmeet ja jyrsijätkin ja me negatiiviset irtautukaamme tästä negatiivisuuden pakkopaidasta. 

Uskon varmasti, että 100% positiivisena on kivempaa ja se varpaiden vapaasti näyttäminen, se varmaan vasta vapauttavaa onkin, uskaltaisinkohan itsekin? Tissivako jäänee vielä piiloon kuitenkin, ei nyt oteta liian isoja harppauksia tässä itsensä hyväksymisen saralla. ;)







maanantai 16. huhtikuuta 2018

Viime viikon kohokohdat!

Viime viikkoon mahtui yllättävästi myös kohokohtia, vaikka keskiviikko iltana flunssi iski, kuin hyökyaalto ja vei. Käytiin sattumalta Souliinan kanssa latteteellä, kyllä luitte oikein, nautimme Starbucksin lattet ja oma makuni Red Apple Rooibos Tea Latte ja oi jösses oli herkullista, nyt tuli minustakin teen imijä. Souliinan kanssa piti tavata ajan kanssa torstaina, mutta flunssan vuoksi se peruuntui, joten onneksi ne lattet sentään keskiviikkona. 
Souliinan kanssa treffeiltä sinkosin Kappelin parsaviikoille ja siellä seuraa pitikin 40+  blogiystävät Lumo Lifestyle, Casa Mimi ja Kristallikimara. Kappelin parsaviikon menu ei pettänyt tälläkään kertaa. Kermainen kampasimpukkaparsakeitto, kuhaa ja parsaa ja vadelmapannacotta lakritsijäätelöllä, oijoi miten hyvää. Koomisinta on, etten ole lämpimän kalan ystävä, mutta tuo kuha  suorastaan hemmotteli makunystyröitäni ja jälkiruoka onnellisesti miltei järjen vei. 







Kristallikimaran kanssa jatkoimme vielä Mionetto Prosecco afterwork-tilasuuteen Hotel Haveniin ja oli kiva päästä maistelemaan kevään kuplivia. Tosin todellakin maistelemaan, sillä olin autolla liikenteessä. Paikka kuhisi julkimoita ja toimittajia, joten oli aika jännä, mutta rento tunnelma. Meille seuraa piti aivan ihana bloggaaja Chic Conservative Chanel ja ai, että tykkään niin paljon Laurasta, johon aikoinaan tutustuin, kun olimme yhdessä I Love me-messujen yhteistyöbloggaajia. 



Luonnollisesti viikon kohokohtiin kuuluu aina kosmetiikka ja etenkin, koska viime viikolla tuli omaa postia ja myös ihastuttavia pressilähetyksiä, joista osasta myöhemmin juttua, koska en flunssaltani jossain kohden enää haistanut mitään tai ehtinyt ihmetellä saamiani juttuja. Mutta yksi kohokohdista oli tietenkin nämä Besame Cosmeticsin vintage Lumikki meikit, joista kirjoitinkin enemmän täällä
No mikä toinen kosmetiikka aiheinen kohokohta teki onnelliseksi, vielä kun hajuaistit oli toiminnassa. Escada-nainen sai pr-lähetyksenä uusimman "Sorbetto Rosso" kesätuoksun. Hauskaa on, kun oma mieheni on sanonut joskus, kun  olen testannut hieman enemmän mausteisempia iltatuoksuja, "käytä vaan niitä hedelmän hajuisia tuoksujasi", viitaten juurikin Esadan kesätuoksuihin ja Marc Jacobs Daisy tuoksuihin. 

Viktor&Rolfit ovat saaneet muuten myös peukutusta ja nimenomaan Viktor&Rolf Summer and Spring tuoksu ja kovasti miehen mieleen on ollut myös kirpeille omenille tuoksuva Dolce&Gabbana light blue eau intense. No nyt lähtee tuoksujen saralla taas mopo käsistä, mutta kun tuoksut vaan on. <3

Koomisuus jatkuu vielä lisää, kun suihkautin viikko sitten maanantaina uusinta Sorbetto Rossoa iholle, mies totesi, "nyt täällä tuoksuu Escada". Escadan kesätuoksut ovat ehdottomasti ne ainoat tuoksut, jotka miehenikin tietää ja tunnistaa ylläni. Johtuen varmasti siitä, että mieheni äiti antoi aikoinaan, kun synnytin esikoiseni, minulle lahjaksi Escadan Island Kiss tuoksun ja se oli rakkautta ensituoksutuksella ja siitä lähtien täällä on käytetty pullotolkulla Escadaa. 

Island Kissin jälkeen olen aina odottanut, kuin kuuta nousevaa tietoa Escadan uusimmasta kesätuoksusta ja suosikkejani tähän mennessä ovatkin olleet tietenkin se Island Kiss, Taj Sunset, Cherry in the Air ja tämä Sorbetto Rosso monen vuoden jälkeen kolahti täysillä, sillä aah vesimelonin tuoksu on aivan huikean hyvä. 

Alla vielä tämän hetkinen kokoelmani ja taas jotenkin harmittaa, että olen heittänyt kaikki vanhat pullot tai vanhentuneet Escadan kesätuoksut pois, sillä aikoinaan pullon muotokin oli ihan erilainen, kun ensimmäisen Escadan hyppysiini sain. 

Alla olevan kuvan isot tuoksupullot ja yksi pienistä ostamiani ja muut tässä vuosien varrella saatu pr-näytteinä. Tietenkin takaa löytyy iso pullo Island Kissiä, jota tuoksutellessani aina pääsen aikamatkalle esikoisen vauva-aikaan. <3

Kunpa ei olisi näin harmaa ja sateinen sää, sillä nämä tuoksut olisivat kauniimmin edustettuina kesäsäässä tai hedelmien keskellä, mutta näillä mennään. 

Souliinan kanssa ehdimme käväistä pressitoimistossa hakemassa muutamia uutuuksia testiin. Oma eos huulivoide lempparini on ollut jo tovin Pumpkin tuoksuinen, joka tuoksuu ihan syksyn kurpitsapiirakalle, nam tai Pumpkin spice lattelle. Mutta näistä keväisemmistä palleroista, jotka tuossa kuvassa vaikuttavat jotenkin ihan suloisilta ystäviltä tai Disney hahmoilta jotenkin, nojaten toisiinsa sadesäällä. 

Tietäisittepä vaan miten paljon olen flunssan kuivaamiin huuliin näitä kahta ja Pumpkinia tietty myös sivellyt tässä muutaman päivän aikana ja saanut näistä valtavasti iloa. Vasemman puoleinen Strawberry Sorbet ja oikean puoleinen Blackberry nectar, näissä on huumaavan hyvät tuoksut!
Mutta entäs sitten nämä Kicksin tuotteet, jotka ovat minulle täysin aiemmin tuntemattomia ja  yllättivät todella iloisesti. Nimittäin jotenkin ennakkoluuloisesti ajattelin, että jonkun kosmetiikkakaupan oma brändi ei ole mielenkiintoinen eikä hyvä, mutta olin väärässä. Ensinnäkin tykkään pullojen ulkonäöstä ja tuotteissa on aivan fantastisen raikas tuoksumaailma ja hinnatkin ovat kohdillaan eli edulliset. Tässä tälläiset pinnallisemmat ensihuomiot. 

Mutta entäs ihotuntuma, sininen Skin Booster on aivan fantastinen geelimäinen ihonkosteuttaja,  joka sisältää hyaluronia ja kosteuttaa ihon toden teolla ja pieni helmi riittää koko kasvoille eli tästä tuotteesta riittää pitkäksi toviksi. Sen verran pitää sanoa, että tuoksu on kuitenkin suht voimakas, eli testaisin Kicksin myymälässä ensin, onko tuoksu liian voimallinen. Itse pidän todella paljon Skin Boosterin tuoksusta ja tuoksu rauhoittuu kyllä iholla suht nopeasti, mutta ei poistu kokonaan. 

Toinen suosikkini on Face Mist, jossa on myöskin aivan fantastinen tuoksu ja itse suihke tulee täydellisen pehmeästi ja tasaisena pilvenä, eikä sellaisena tiukkana truuttina iholle eli ihotuntuma on täydellinen. Sisältää ihoa kosteuttavia ainesosia, mm. B3-vitamiiinia ja tämä on hellepäiviin täydellinen mist. 

Sarjan Micellar Cleansing Water saisi omaan makuuni olla aavistuksen geelimäisempää, tykkään geelimäisestä tuntumasta, mutta koska tuoksu on taas niin fantastinen ja viimeistelee ihon epäpuhtaudet pois iholta hyvin, niin olen valmis taipumaan, että itse micellar on enemmän micellar vettä, kuin geeliä. Puhdistaa, raikastaa ja kosteuttaa ja kyllä tekee kaiken sen. Hinta peräti 250ml pullolle on 11e eli tämä on löytö!

Sarjaan kuuluu myöskin kasvovesi, jossa on taasen hedelmäinen appelsiininen tuoksu, joka on omaan makuun just eikä melkein. Eli olepa tässä nyt sitten, kumpaa käyttäisin mieluiten Micellaria, joka puhdistaa, vai hennosti appelsiinin tuoksuista kasvovettä. Vitamin C  Face Tonic kuorii kevyesti, raikastaa ja antaa uutta hehkua. Tämä kuorinta on jännä asia ja jäin blondina miettimään miten kuorii, mutta ihopuhtauksia selkeästi. Sisältää C-vitamiinia, sekä jasmiini-ja passionhedelmäuutetta, jotka rauhoittavat ihoa ja joista tulee se fantastinen tuoksu. 

Kaikilla kyseisellä neljälle ihonhoitotuotteella on Fairtrade-merkintä eli Reilun kaupan merkintä tarkoittaa, että tuotteet sisältävät ainesosia, jotka on hankittu oikeudenmukaisesti ja joiden tuottajat saavat oikeudenmukaisen korvauksen. 

Fairtrade tekee yhteistyötä vain kehitysmaiden kanssa ja pyrkii parantamaan asukkaiden elinoloja, auttamalla puhtaan veden saamisessa, sekä terveydenhuollon ja sairaanhoidon parantamisessa. 

Annan ison peukun Kicksin ihonhoitotuotteille. :)

Niin ja flunssaisen loppuviikon varsin säälittävät kohokohdat oli miehen tuomat herkut kaupasta, Matkalla avaruuteen-sarja ja kissojen lämpö kainalossa ja kahvihetket, johin suhautin tummaa kaakaojauhetta mukaan,  jotta maistuisikin joltain. :)

Tälläinen oli viime viikko eli mahtuihan siihen yhteen päivään paljon ystäväkohtaamisia ja ihanat kosmetiikkajutut, niin itse ostamat, kuin pr-näytteet pelasti viikkoni kirjaimellisesti. 

Miten siellä, joko olette tuoksutelleet Escadan uusimman kesätuoksun Sorbetto Rosson, löytyykö eos suosikkia tai kiinnostuitteko Kicksin ihonhoitotuotteista. Maistuuko parsa tai Mionetto Prosecco ja millä hellit itseäsi, kun flunssa iskee?
Upeaa uutta viikkoa kaikille ja täällä lähdetään siitä, että viikonloppuna olen terve, sillä lähdössä olisin Tallinnaan 40+ balettimatkalle. :)

*Escada Sorbetto Rosso, Kicks ihonhoitotuotteet ja eos-huulivoiteet pr-näytteitä. 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Noro vei hiilarit, flunssa palautti!

Mies lähti eilen lasten ja Samu-koiran ja veljensä ja veljen tyttären kanssa laittamaan mökkiä kesäkuntoon ja kävi kaupassa ensin ja toi yllärinä Domino keksejä, joista olen ollut tänä viikonloppuna suuresti kiitollinen.  Norovirus teki sen kolmisen viikkoa sitten sen, että mikään ei maistunut miltei viikkoon, vatsalaukku pieneni ja muutin ruokavalioni kivuttomasti hiilarittomalle. Tämän viikon keskiviikko iltana iski, kuin salama tyttäreltä saatu flunssa ja kappas mikään ei maistu tälläkään kertaa, paitsi hiilarit eli romukoppaan meni tuo hiilariton kausi ja Noroviruksen tuomat hyvät puolet. Torstaista asti olen elänyt kahvilla, tuoremehulla, ananaslimulla, patongilla ja maksamakkaralla, suklaalla ja nyt lisänä näillä Domino kekseillä ja muu ei mene alas, koska mikään muu ei vaan maistu. 

Yllä oleva kuva instaan ja alla oleva kuva ei päässyt julkaisuun, no miksi ei, no siinä on kainalossa se koko ajan mukana kantamani vessapaperirulla! Kuka käyttää nenäliinoja, ei niiden sisään voi kätkeä käytettyjä räkärättejä, kuten vessapaperirullaan, hirmuisen kätevää ja siistiä. Sieltä sitten ajoittain pullautan käytetyt ulos ja yllättävän paljon mahtuu niistettyä vessapaperia eli märkää sellaista, vessapaperirullan uumeniin. Pitäisi patentoida tämä keksintö!

Tässä sitä taas ollaan, hiilarikoukussa. Nyt on flunssa vieläkin niin sitkeässä, etten jaksa edes ajatella asiaa, koitan vain jotenkin selviytyä syömällä jotain, ihan  mitä tahansa, vaikka rautanauloja, kunhan maha täyttyy helposti ja ei tarvitse pitää säännöllisiä ruokailuvälejä, kuten hiilarittoman ravinnon kanssa. 

Tovin olen jo miettinyt, miksi meidän lähi K-kaupan omaan silmään saman näköinen ranskalainen patonki säilyy tuoreena pitempään ja on parempaa. Eilen sekin probleemi ratkesi, kun oli molemmat patongit vierekkäin ja tuo parempi patonki onkin jättipatonki. En suosittele tuon tavis patongin ostamista, se ei säily seuraavaan päivään, vaan on kovaa kuin kivi ja muutenkin siinä on kovaa reunaa ihan liikaa, jotenkin aivan huono patonki, kun taas tuo jättipatonki on tosi yes. Piti tämäkin raportoida miehelle, sanoisinko, että flunssaisen maailma on kovin kapea ja pieni. 


Nyt se on kirjaimellisesti todistettu, kissat tuovat lohtua tauteja poteville. Ensimmäisen kerrran, kun kärsin Norosta, Miki tuli kylkeen lohduttamaan ja sama tapahtui nyt eilen, kun makoilin flunssassa. Muutenhan Miki ei ole kainalossani viihtynyt, vaan lasten ja joskus miehen. Kärsin hieman, kun Miki ei tykkää meikäläisestä, mutta onneksi flunssainen minä kelvataan sentään Mikille. 

Haha onkohan tämä jo flunssakuplassa elämämisen pienuuden pohjanoteeraus, kun sain eilen kicksejä siitä, että söin samalla Domino keksiä, kun Lost in space sarjassa syötiin Oreota. Tämäkin piti tämän sääliön raportoida miehelle Whatsappilla, miten niin huomionkipeänä ja sain vastauksen ja mojovan sellaisen. Selvisi myöhemmin kyllä, että vastaaja olikin tyttäreni, mutta ihan yhtä lailla se olisi voinut olla oma rakas, aika usein viljelemme toisillemme nimittäin sanaa "seko". 
Mietin eilen tovin tilaanko pizzan ja sitten mietin, mitä turhia, kun en kuitenkaan maista mitään, joten massuni täytin lämpimillä voileivillä, jotka ovat olleet jo lapsuuden ajan herkku. Toimii aina.  

Nenä on aivan ruvella, kuvassa alla. Ihan en nyt saa nenän lastuittain hilseilyä kuvattua ilman, etten kuvaa kamalaa punoitusta ja ihohuokosia, joten päätin skipata ne ihohuokoset ja näyttää sen verran, kuin nyt näkyy. Tarviiko sitä kuivaa ja rupista nenää edes kuvata, no niinpä! (Mä oon niin pohjalla)

Yksinäisen kotiviikonlopun pelasti totaalisesti tosiaan ne hiilarit, miehen yllärinä tuomat Domino keksit ja Netflixille juuri rantautunut sarja "Lost in Space eli Matkalla avaruuteen". Vitsi vieköön miten hienosti sarja on tehty, tätä on kelvannut katsella ja tänään sama meno jatkuu. Josko huomenna uuteen nousuun, tiedä häntä, nimittäin oikeaa korvaa särkee pirusti, se on heikko korvani, joka aikoinaan hometalossa asuessa ja silloin pitkittyneen korvatulehduksen seurauksena arpeutti tärykalvon oikeasta korvasta. Ääh en halua antibiootteja, aina nämä flunssat menevät saman kaavan mukaan. 

Noh mutta sydämellistä sunnuntaita kaikille ja ketkä rakastavat hiilareita, ketkä välttävät niitä, onko siellä kevätflunssa ja aiotteko katsoa "Lost in Space" ja hei miten syötte Domino keksinne, suoraan haukaten, vai avaten keksin ja kumpi puoli ensin? Jenkeissähän ne myy purkissa vallan Domino keksin valkoista täytettä, hyvää se on, mutta en sentään purkista suoraan maistelisi, mutta ehkä keksillä dipaten?